Moi taas! Eilen yöllä mulla masensi kauheesti, mä kerroin yhelle mun kaverille mitä ajattelin ja se väitti että se ymmärtää, se ei ikinä oo sairastanu masennusta, miten se ees vois ymmärtää? Se ei tunnu samalta ku eroaminen, se ei tunnu samalta ku lemmikin kuoleminen, ei et sä voi ymmärtää. Mitä mä sitten ajattelin? Sitä että jos mä kuolen katoaako täältä yhtään mitään ja jos katoaa niin mitä? Ei muuta ku se outo tyttö joka ei naura koskaan, se joka näyttää valmiiksi kuolleelta. Jäiskö mua kaipaamaan kukaan? Vain mun perhe ja ne muutamat ystävät, ne jotka luuli tuntevansa mut. Mua ei tunne kukaan, mä en oo kertonu kellekkään mitään musta. Mä en kestä! Miks mä en voi vaan olla tekemättä mitään, olla syömättä, olla olematta yhtään mikään?
Se mun kaveri näkee mut niin erilailla kuin muut, se näkee jos mul on paha olla tai mä ajattelen jotain mitä en sais ajatella. Mä myös kerron sille liikaa. Yöllä ku mä kerroin sille kaikkee ja se alko psykailee nii mul meni sen kaa hermot ja laitoin kokonaa poikki sen kaa ja nyt mua harmittaa se ihan sikan enkä mä viitti mennä puhuu sille:( ja sitä paitsi mä tykkään siitä liikaa ja mä en kestä sitä:( mut nyt mä en jaksa kirjottaa enempää. Mä heräsin tänää vasta vähän ennen kahta ja huomen pitäis herää jo kuuelt:/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti